Entä jos elämä voisi tuntua hieman kevyemmältä?

Moni ihminen kulkee elämänsä läpi kantaen paljon enemmän kuin olisi tarpeen.

He auttavat aina, kun joku pyytää. He ottavat vastaan ylimääräisiä työtehtäviä. He vastaavat viesteihin myöhään illalla, ratkaisevat muiden ongelmia ja siirtävät omat suunnitelmansa syrjään, kun joku muu tarvitsee apua.

Aluksi se tuntuu usein ystävällisyydeltä.

Vähitellen siitä voi kuitenkin tulla raskasta.

Eräänä päivänä huomaat olevasi väsynyt, turhautunut tai jopa katkera. Saatat ihmetellä, miksi elämä tuntuu niin kuormittavalta. Ehkä huomaat myös, että vaikka olet aina valmis auttamaan muita, harva tarjoaa samaa tukea silloin, kun sinä sitä tarvitset.

Tämä on asia, jonka kohtaan usein valmennuskeskusteluissa.

Monet ihmiset eivät ole uupuneita siksi, että he tekevät liian vähän. He ovat uupuneita siksi, että he tekevät liian paljon asioita, jotka eivät oikeastaan kuulu heille.

Hyvä uutinen on se, että kevyempi elämä ei yleensä vaadi suuria muutoksia.

Useimmiten se alkaa siitä, että alat jälleen kuunnella itseäsi.

Tiedätkö, mitä itse haluat?

Tämä saattaa kuulostaa oudolta kysymykseltä.

Useimmat meistä olettavat tietävänsä, mitä haluavat. Kun asiaa pysähtyy pohtimaan tarkemmin, moni huomaa kuitenkin käyttäneensä vuosia muiden tarpeiden, odotusten ja toiveiden huomioimiseen.

Silloin yhteys omiin tarpeisiin voi vähitellen heikentyä.

Ehkä hyvä lähtökohta onkin yksinkertainen kysymys:

Mitä minä oikeasti haluan?

Ei sitä, mikä tekisi jonkun muun onnelliseksi.

Ei sitä, mikä välttäisi pettymyksen tai ristiriidan.

Vaan sitä, mikä tuntuu sinusta oikealta.

Joskus vastaus on yllättävän pieni.

Rauhallinen ilta kotona uuden menon sijaan.

Yksinäinen kävelylenkki tehtävälistan täydentämisen sijaan.

Viikonloppu ilman tunnetta siitä, että olet vastuussa kaikkien muiden tarpeista.

Mitä paremmin opit tunnistamaan omat toiveesi, sitä helpompi niitä on myös kunnioittaa.

Kaikki ongelmat eivät ole sinun kannettaviasi

Monilla vastuuntuntoisilla ja välittävillä ihmisillä on tapana ottaa harteilleen asioita, jotka eivät oikeastaan kuulu heille.

He kokevat vastuuta muiden onnellisuudesta.

He yrittävät ratkaista ongelmia, joita eivät ole itse aiheuttaneet.

He kantavat huolta asioista, joihin he eivät voi vaikuttaa.

Toisista välittäminen on kaunis ominaisuus.

Mutta välittämisen ja kantamisen välillä on tärkeä ero.

Voit tukea toista ihmistä ottamatta vastuuta hänen valinnoistaan.

Voit kuunnella ilman, että sinun täytyy ratkaista kaikki ongelmat.

Voit olla ystävällinen uhraamatta omaa hyvinvointiasi.

Kun tämän eron oppii ymmärtämään, vapautuu usein valtavasti energiaa.

Huomaa, milloin syyllisyys tekee päätökset puolestasi

Yksi suurimmista esteistä kevyemmälle elämälle on syyllisyys.

Moni sanoo kyllä, vaikka haluaisi sanoa ei, koska ei halua tuottaa pettymystä.

Toiset jatkavat asioita, jotka kuluttavat heitä, koska he kokevat itsekkääksi haluta jotain muuta.

Jos tunnistat itsesi tästä, kokeile kysyä itseltäsi:

Valitsisinko tämän edelleen, jos en tuntisi syyllisyyttä?

Vastaus voi olla yllättävän paljastava.

Joskus vastaus on kyllä.

Joskus vastaus on ei.

Tärkeintä on, että teet valinnan tietoisesti, et pelkästään velvollisuudentunteesta.

Parempi elämä rakentuu usein pienistä valinnoista

Kun ihmiset ajattelevat elämän muuttamista, mieleen tulevat usein suuret päätökset ja dramaattiset muutokset.

Todellisuudessa pysyvät muutokset alkavat yleensä paljon hiljaisemmin.

Ne alkavat siitä, että kuuntelet itseäsi hieman useammin.

Siitä, että uskallat sanoa joskus ei.

Siitä, että varaat tunnin aikaa itsellesi ilman huonoa omaatuntoa.

Siitä, että et enää mittaa omaa arvoasi sillä, kuinka paljon teet muiden hyväksi.

Nämä valinnat saattavat tuntua pieniltä.

Ajan myötä ne kuitenkin muuttavat sitä, miltä elämä tuntuu.

Tilaa on enemmän.

Energiaa on enemmän.

Mielenrauhaa on enemmän.

Ehkä juuri sitä moni meistä lopulta etsii.

Ei täydellistä elämää.

Vaan elämää, joka tuntuu hieman kevyemmältä, hieman rauhallisemmalta ja enemmän omalta.