Entä jos sinun ei tarvitse tuntea olevasi valmis?

Yksi suurimmista oivalluksista, jonka olen tehnyt omassa elämässäni – ja jonka olen nähnyt myös valmennettavieni elämässä – on tämä:

Monet meistä viettävät vuosia odottaen.

Odottaen, että tuntisimme olevamme valmiita.

Että olisimme itsevarmempia.

Odottaen, että tietäisimme tarkalleen, mitä tehdä.

Tai odottaen, että pelko katoaisi.

Aluksi se kuulostaa täysin järkevältä.

Kukapa ei haluaisi tuntea itseään varmaksi ennen tärkeän päätöksen tekemistä? Kukapa ei kaipaisi varmuutta ennen kuin astuu tuntemattomaan?

Mutta ajan myötä aloin huomata jotain.

Ne ihmiset, jotka saivat aikaan merkityksellisiä muutoksia elämässään, eivät olleet niitä, jotka tunsivat olevansa valmiita.

He olivat niitä, jotka lähtivät liikkeelle siitä huolimatta.

Ei siksi, etteivätkö he olisi pelänneet.

Tai siksi, että he olisivat olleet poikkeuksellisen rohkeita.

Vaan siksi, että he lopulta väsyivät odottamaan.

Ehkä tiedät, miltä se tuntuu.

Tiedät, että elämässäsi on jotain, mitä todella haluat. Ja olet halunnut jo pitkään.

Uuden työn.

Terveemmän kehon.

Oman yrityksen.

Syvemmän ja merkityksellisemmän ihmissuhteen.

Elämän, joka tuntuu enemmän omalta.

Ajattelet sitä usein.

Joskus kuvittelet, kuinka erilaiselta elämä voisi näyttää.

Sanot itsellesi, että vielä jonain päivänä teet sen.

Sitten kun sinulla on enemmän aikaa.

Tai kun elämä on hieman rauhallisempaa.

Tai sitten kun tunnet enemmän itsevarmuutta.

Tai kun tiedät tarkalleen, miten edetä.

Ja silti päivät kuluvat.

Kuukaudet kuluvat.

Joskus jopa vuodet kuluvat.

Unelma on yhä olemassa.

Kaipaus on yhä olemassa.

Mutta teko jää tekemättä.

Ei siksi, ettet välittäisi tarpeeksi tai että olisit laiska.

Ei siksi, etteikö sinulla olisi kykyjä.

Usein syy on paljon yksinkertaisempi.

Odotat tunnetta.

Odotat, että tuntisit olevasi valmis.

Ongelma on siinä, että valmiuden tunne tulee usein vasta toiminnan jälkeen, ei ennen sitä.

Ajattele jotakin tärkeää asiaa, jonka olet elämässäsi tehnyt.

Ehkä vanhemmaksi tulemista.

Uuden työn aloittamista.

Muuttoa uuteen paikkaan.

Parisuhteen aloittamista.

Olitko silloin täysin valmis?

Tiesitkö varmasti, miten kaikki tulisi päättymään?

Todennäköisesti et.

Useimmat elämän merkityksellisimmistä asioista vaativat meitä ottamaan ensimmäisen askeleen ennen kuin tunnemme olevamme täysin valmiita.

Se kuuluu ihmisyyteen.

Silti moni meistä uskoo, että jos pelko on läsnä, meidän pitäisi pysähtyä.

Jos epäilyksiä nousee, meidän pitäisi odottaa.

Jos epävarmuus ilmestyy, päätöstä pitäisi siirtää myöhemmäksi.

Mutta pelko ei aina ole merkki pysähtymisestä.

Joskus se on vain merkki siitä, että jokin asia on sinulle tärkeä.

Totuus on, että voit tuntea pelkoa ja silti edetä.

Voit tuntea epävarmuutta ja silti ottaa seuraavan askeleen.

Voit epäillä itseäsi ja silti tehdä sen, mikä on sinulle merkityksellisintä.

Olen nähnyt tämän yhä uudelleen.

En vain valmennuksissa, vaan myös omassa elämässäni.

Ihmiset, jotka luovat muutosta, eivät yleensä ole niitä, jotka ovat onnistuneet poistamaan pelon elämästään.

He ovat niitä, jotka ovat oppineet olemaan antamatta pelon tehdä päätöksiä heidän puolestaan.

Se ei tarkoita, että he tuntisivat olonsa mukavaksi ja että he valitsevat sen, mikä on heille tärkeämpää.

Ehkä juuri siksi niin moni jää paikalleen vuosiksi.

He uskovat tarvitsevansa ensin itsevarmuutta.

Todellisuudessa itsevarmuus syntyy usein toiminnan kautta.

Ensimmäinen askel synnyttää toisen.

Toinen askel tuo kokemusta.

Kokemus rakentaa luottamusta.

Ja luottamus kasvaa vähitellen itsevarmuudeksi.

Ei yhdessä yössä.

Ei kerralla.

Vaan yksi pieni askel kerrallaan.

Jos siis huomaat tänään odottavasi, haluan kutsua sinut pysähtymään hetkeksi ja kysymään itseltäsi:

Mitä tunnetta odotan ennen kuin aloitan?

Ja entä jos en tarvitsisikaan sitä tunnetta ottaakseni seuraavan askeleen?

Sinun ei tarvitse nähdä koko polkua.

Sinun ei tarvitse olla varma.

Sinun ei tarvitse saada takeita onnistumisesta.

Ehkä tarvitset vain halukkuuden ottaa yhden pienen askeleen kohti sitä elämää, jota todella haluat elää.

Ja sitten toisen.

Ja vielä yhden.

Sillä joskus elämä, jota olet odottanut, alkaa juuri sillä hetkellä, kun lakkaat odottamasta tunnetta siitä, että olet valmis.